maanantai 28. helmikuuta 2011

Xena ATT:llä 27.2.2011

LUVAllinen Moi!!!

Taas on kuukausi kulunu ja vähä lähempänä kevättä ollaan. Kovin keväinen ei vaan ollu tunnelma, kun sunnuntai-aamuna lähettiin kiitämään kohti Turkua. Onnex se pimeys tulis vielä väistymään ja muuttuis todella aurinkoisexi, ainakin tän agilitaajan naamalla.
Kolme kisaa oli edessä, kaks ekaa tuomaroi Kari (lyhyestä virsi kaunis)Jalonen.

Täl kertaa starttiin valmistautuminen oli vähä erilaista, ku kaikki säkäluokat tutustu rataan peräjälkeen ja ite kisa vietiin sitte läpi tauotta.Ei se silti mun keskittymistä horjuttanu, vähemmän vaan jäi aikaa touhuta Xenan kans. Ja ekaan kisaan valmistautuminen on muutenki hiuka kaaoottista, ku yleensä tullaan paikalle sillai suht viime tipassa. Se tais silti vaikuttaa jollain tapaa Xenaan. Siin ku varrottiin vuoroo, ni se oli aika rauhaton. Naljaili kisakumppaneille ja raapi mua. Eli katastroohvi oli taas ovella.

Startti suoritettiin taas lähes yhteis-lähtönä. Sen verran me ollaan menty eteenpäin, et Xena jo istuu sillon ku mää otan pannan pois. Mun täytyy vaan kattoo, et mää oon ite sen verran siiven ohi, et pääsen kans saman tien vauhtiin. Eli on mul nykyään jo puoli sekuntii enemmän aikaa ku ennen :)
Kolme ekaa hyppyy oli melko suorassa linjassa, mitkä oli ihan helppo suorittaa tälläki tavalla. Sitte mentiinki sille mein nollan tappajalle. Puomin alastulossa ei minkäänlaista telemarkkia. Oman suunnitteluvirheen takii seuraavassa hyppyhässäkäs Xena meinas tulla jalkoihin ja mun steppailun takii yheltä hypyltä kielto. A:n kontakti oli mun mielestä todella upee. Xena ei edes hypänny siältä vaan laskeutu sulavasti. Keppien jälkeiseltä hypyltä piti kääntyy vasemmalle ja ennen hyppyy olis pitäny valssata. Huomasin kumminki, ettei kerkee ja päädyin takaleikkaukseen. En tiädä mitä tapahtu, mut rima tuli kumminkin alas. Hiton kova kiire mul oli ja se näky myäs ohjaamisessa ja ylimäärästen mutkien takii aliaikaa tuli vaan reilu 5s. Sijotus 7. Taas tarvittiin lenkkiä ja itsetutkiskelua.

Tokaan vetoon lähdettäessä Xena oli paljo rauhallisempi. Rata kulki vauhdikkaasti etukulmasta vastakkaiseen kulmaan usean hypyn kautta putkeen. Yks kisakaveri ihmetteli, millai me pystyttiin suoriutuu siitä suorasta, kun se mein startti on mitä on. Mää sanoin, et nopeista jaloista on joskus hyötyä. Seuraavalle hypylle käännyttäes oli kielto lähellä, mut siitä selvittiin. Taas A:n kontakti oli täydellinen ja puomin suorituskin oli jo parempi. Sanotaan et Xena ehkä jopa otti sen, mut tuloksiin kirjattiin 5. Aliaikaa kerty täl kertaa vajaa 8s ja sijotus kolmas. Nyt pysty taas kulkemaan pää pystyssä, kun kahden kuukauden palkinnoton putki jäi taakse.

Viimiseen kisaan, hyppärille tuomarixi vaihtu Anne Viitanen. Hyppärit on aina ollu meillä huonoja, mut nyt oli jollain tapaa lataus kohillaan. Alussa oli pieni vaaran paikka, kun edellisen radan pitkän suoran esteet oli entisillä paikoillaan ja vaan kaks ekaa mentiin samal taval ja Xena kun pystyy muistamaan radan jo yhden kerran jälkeen. No hyvin kävi ja sen jälkeen Xena esitti tähänastisen uran hienointa pujotteluu. Vauhti oli taas kohillaan ja välillä ihan ihmeen kaupalla mää pystyin kovalla äänenkäytöllä pitämään Ferrarin radalla. Muurin jälkeen Xena meinas taas tulla jalkoihin, ku sil on ihme tapa tulla kysymään ajo-ohjeita ihan lähietäisyydeltä. Maaliin tullessa taululla oli aika -9s ja nolla. Loppupeleissä se riitti kakkospaikkaan. Vähä silti jännitti, ku oli vaan 9 kisaajaa, enkä muistanu ihan tarkkaan kakkosen luva-sääntöö. Mut niin siin sit kävi, et eka luva kakkosis oli totta.

Voi olla, et täst tulee ihan hyvä vuosi. Kuus kisaa takana ja myäskin kuus tulosta, ollaan me joskus kausi huanomminki alotettu. Ny vedetään taas pari viikkoo henkee ja katotaan mitä sitte saadaan aikaan. Gu kväl.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Xena ATT:llä 30.1.11

Halibazuikkaa!

Nonii, taas on vuasi vaihtunu ja piiitkä piiitkä tauko on takana. Mein piti kisata jo paljo aikasemmin, mut ku Xena pirulaisella oli noi periodsit ni kauden avaus vähä viivästy. Mää aloin jo tottumaan vapaisiin viikonloppuihin, ku kahteen kuukauteen ei ollu ees reenejä. Melkei jopa ketutti viime lauantaina herätä 7:ltä ja lähtee Poriin treeneihin. Onnex sunnuntain kisat alko kakkosilla vast neljältä, ni ei tarvinnu molempia aamuja pilata.


Att:llä viime vuonna lopetettiin ja siällä myäs tää vuosi alotettiin. Kolme kisaa ja tuomarina Heidi Viitaniemi. Eka veto oli hyppäri. Ne on siitä kivoja, ku kontaktivirheen mahdollisuus on aika pieni. Mää vaan onnistun yleensä ite ryssimään ne jollain tavalla.
Xenan kohdal kauden eka kisa on muutenki aina jännää, ku ei ikinä tiädä millai tauko on siihe vaikuttanu. Viimeset starttiharjotukset meni sen verran hyvin, et rohkaistuin taas kisoiss yrittää kunnollista lähtöö. Radalle mennes valjaat on taas vaihdettu kevyeen pantaan, mikä on helppo irrottaa eikä myäskää kuumenna Xenaa.
Ei se lähtö viäläkää mikää kaunis oo, mut ny Xena sentää istuu ku mää otan pannan pois. Mut sen jälkee lähetään aika lujaa.

Ekat hypyt oli onnex otollisesti, ettei tullu ihan mahoton kiire. Kaks eteen, kolmas tiukasti oikeelle ja putkeen. Kepeille mentiin lujaa, mut onnex osu oikeeseen väliin ja päästiin jatkaan nolla-hurmoksen tavottelua. Seuraavan putken jälkee oli kolme hyppyy 3/4 ympyrän muodossa. Ajan säästämisexi en turhaan varmistellu ja saattanu Xenaa joka hypylle. Viimisen aisan edessä mää tein puolenvaihdon valssaamalla. Piruvie ku siihen vaan tuli Xenalle liian loiva kulma ja ku kerraki mää olin vähä edellä, ni sehä veti siitä ohi ja se myäskin siitä nollasta. Kakkosis on täl hetkel sen verran kova taso, et pelkkä nopeus ei riitä. Nolla pitää tehdä jos kolmen joukkoon meinaa. Taas tuli se pahin sija 4s.

Ekan agi-vedon alku oli aikas pirullinen. Kaks hyppyy osoitti loivasti keskiradallepäin ja niitten takana näky muuri ja A. Sinne ei kumminkaa menty vaan käännyttiin takas kentän reunaa kohti keinulle. Tais taas tulla aika selkee selostus,vai? Mää onnistuin pysyyn Xenan vauhdis kakkoselle asti ja vaihdoin puolta valssaamalla ennen keinua. Seuraavax pituudella mää olin vissin ite menos jo poispäin ja Xena myös. Mut 0,01s ennen pystyripaa Xena käänty sisään ja kaikki oli viälä hyvin. Radan takakulmas oli miälenkiintonen hyppyhässäkkä. Kaks viärekkäin ja kolmas niitten takana poikittain ja se suaritettin sillai et oikeesta sisään, poikittainen takakiertona ja se vasen toiseen suuntaan. Joskus saa kai olla itestään ylpee ja nyt oli semmonen hetki. Täydellisen sylikäännöksen ansiosta toi manööveri onnistu hianosti. Puomin alastulossa Xena ponkasi ainaki 30cm kontaktin yläpuolelta, mut olin ite onnekkaasti puomin ja tuomarin välis. Ja sehän ei oo virhe, mitä tuomari ei nää ;-)
Kepit oli tokavika este ja sinne tultii melkei 180asteen kulmas. Ite vissiin hätäilin ja omalla äänenkäytöllä vedin Xenan alas liian aikasin ja saakelin riman kans. Eli oli nolla taas niin lähellä. Mut sen puomipompun takii se oli kai mulle paskiaiselle ihan oikein 8=/. Kisasta 5 ja reilu 7s miinusta sija 6/15.

Päivä oli pitkä ja ennen viimistä vetoo Ria lähti hakemaan mulle ruokaa. Paniikki alko kasvaa samaa tahtii ku nälkäkin, ku kisa läheni ja safkaa ei kuulunu. Mut onnex ehdin ennen rataantutustumista vetästä Hesen maittavan ja terveellisen kerros-aterian( Hesburger maksoi ton lauseen ;-) No niin, vika rata oli päivän radoista ehkä mukiinmenevin ja sujuvin ja vaan yks putki ja puomiansa. Kaks hyppyy eteen, kolmas jyrkästi vasempaan ja putkeen. Lyhyt suora rengas ja hyppy ja putken vääräpää suoraan edessä. Taas oli kiva huamata kuinpaljo Xena on kehittyny, kun nytteki se maltto kuunnella eikä päättömästi rynniny ekaan näkemäänsä putken päähän. Keinun ja seuraavan putken välis oli yks hyppy ja mää varmasti huusin sen ja oon jälkeenpäin tarkistanu et mun oma juoksulinja oli oikee. Mut siinä käviki Xenalle työtapaturma, ku se katto mua just vääräl hetkel, eikä huamannu sitä putken päätä. En tiädä veikö se pontta mun ohjauksesta ku puomilla mää en tehny mitään sillai ku oon reenannu ja sen takii se alastulo oli semmonen läpilaukka.
Ei se rata vissiin helppo ollu ku mein aika oli -9.86 ja oltiin sillä kympin rasitteella viiminen tuloksen saanu koirakko eli 5. Jotenki vaan tuntuu oudolta, et ku Xena on pyreneesi ja silti joku voi olla yli 5s nopeempi.

Kisojen jälkeen maistu paska kiälen päällä, mut seuraava päivä oli jo parempi. Tää on vissiin nyt mun viides kausi ja joka vuosi on eka kisa hyllytetty, oli kyseessä sitte Akva tai Xena. Ja ny Xenan kaa kaikista kolmesta tulos, ni ehkei peli viälä oo menetetty. Xena kumminkin toimii ku junan vessa, eikä enää oo semmonen viiden tähden sekopää. Itelle toivosin vaan vähä malttii tiätyis asioissa. Ja tosta menestymisestä on mulle tullu melkonen obsessio, et sen yli ku pääsee ni kai se harmonia sieltä viälä löytyy.

Hyvää alkuvuotta! Hei,hei