Xena Tampereella 14.5.2011

Ihanaa Leijonat! Ihanaa!

Kiekko-kisat sitte loppu niin arvokkaalla tavalla, kuin vain voi ja me saimme sen mikä meille kuuluu. Suomen leijona murskasi kaikki kolme kruunua, mut onnex Svensoneilla on nyt hyvä tutti-malli, mitä voi uusissa pelipaidoissaan käyttää.
Ihan yhtä hianosti ei päättyny vuoden eka kisareissu Tampesteriin. Kumpikaan tuamareista ei ollu mun listan kärkipäästä, mut päätin kumminkin kokeilla onneeni. Jo ihan senki takii ettei tulis liian pitkää kisataukoo. Ja kylmä totuushan on, ettei sitä nollaa kukaan kotiin tuu kisakiraan raapustamaan. Vaix nykyään melkein kaikkee mahollista voi postimyynnistä tilata, ni en oo viälä kuullu et kukaan toimittais nousunollia. Tuotekehityksen paikka.

Kolme viikkoo ehti vierähtää kun viimex oltiin Heinon Marjon radalla. Oli muuten taas 16 estettä saatu mahtuun todella pieneen tilaan ja se tietää aina ongelmia, kun vauhtii on 100.
Alku oli ihan ok, kaks hyppyy 90asteen kulmas toisiinsa ja sen jälkeen valssin kautta täyskäännös putkeen. Nelos-hyppy oli tosi lähellä putkee, mut rohkeena poikana mää vein silti Xenan sen hypyn ja putken välist puomille. Alastulosta mää oon taas vähä eri mieltä, mut mitäpä tuosta. Seuraavasta putkesta Xena syöksy vauhdilla A:lle ja varmana mää ite tein alastulossa ihan ku ennenki, mut nii vaan siitäki tuomittiin 5. Sitte oli taas kaks hyppyy 90asteen kulmas, eka eteen toka takaa kiertäen ja siit oli aika pitkä matka kepeille. Mää myännän et se kepeille syättö oli vähä semmonen roiskasu ja sen takii Xena meni suaraa kakkosväliin. Puottelun jälkee käännyttiin tiukasti vasempaan kaks hyppyy ja 180astetta takas hypylle. Ei mul siinkää isoo virhettä ollu, mut jostain syystä Xena ei vaan nykyään seuraa ohjausta, vaa yrittää tulla mun perässä eikä suarittaa esteitä. Reilu miinus-aika ja 9.sija.

Vikaan vetoon vaihtu tuamarix S.Savikko. Ja edellisestä kerrasta oli vaan kaks viikkoo. Ny ei ollu helppoo luvassa. Alussa kolme hyppyy ja puomi. Kaikki suorassa linjassa. Jos me oltais hyviä, ni mää olisin kävelly puomille asti ja sitte antanu Xenalle luvan lähtee radalle. Mutku me ei olla ni lähettiin sillai maanläheisesti samaan aikaan ja ymmärtää sen et tolla matkalla mää en millään voi pysyy Xenan kaltasen ballistisen-ohjuksen vauhdissa. Mut sitä mää en käsitä, ku videolta tota menoo kattelin. Nii siin vaihees ku Xena oli vast menossa puomille, ni tuomari oli jo kättään nostaas. Eli joko hää on hemmetin taitava, taix sitte ennustaja. No kumminki neljän esteen jälkeen oli jo 10 kasas. Edellisen radan putki ja A oli viälä samas paikas, mut nyt mentiinki putkesta A:n ohi kolmelle hypylle tyyliin eteen, välistä, eteen ja vika takaa. Putken jälkeen mää äin oottelee A.n eteen ja Xena sitte vähä päätti törmätä muhun. Jos tält radalt jotain hyvää hakee, ni nyt meni keinu todella upeesti, eikä Xena edes aristellu sitä laskua. A oli ny sillai päin kameraan nähden, etten pysty eriävää miälipidettä sanomaan. Mut todennäkösesti Xena oli taas silmää nopeempi ;-) Aika painu yli 10s miinukselle, siit ei viäläkää saa hyvitystä. sia tais olla taas 9.

Hylkyjä ei sitte taaskaan tullu, mut jos kahden kisan yhteistulos on 40 ni ei oikeen hyvältä näytä. Mut ihme kyl ei mua niin kauheesti edes vituta. Mul alko olemaan taas asenne tekemiseen kohillaan ja tos vikassa kisassa mää taas nautin mein yhteisestä tekemisestä. Syitähän tohon Xenan notkahtamiseen voi hakee vaix mistä, mut mitä niitä sen enempää miettimään. Xenalla taitaa vaan olla vähä liikaa kevättä rinnassa. Ja Adalla sitä oli juoksun muodossa ja se joutu olemaan muutaman viikon Akvan seurana. Ja se sitte kai sekotti Xenan pään ku joutu yhtäkkii olemaan lauman johtaja. Mut nyt on Ada taas kotona ja toivon mukaan näyttää Xenalle mistä kana pruittaa ja pian ollaan taas nollakerhossa...ehkä.

Hyvää kesää Leijona Kansa!!!

Xena Tsaulla 1.5.2011

Voi Vappu!!!

Perinteet kunniaan. Vappu selvin päin ja Tsaulle agi-kisoihin. Toinen noista toteutui, päätelkää ite kumpi. Agi-mopo tuntuu taas keulivan ja pistää miettin olisko kannattanu noudattaa mitään perinteitä. No sinne kumminkin taas mentiin ja vaix me oltiin paskoja, ni mein onnex moni muu oli viälä huanompia. Sai tuada kotiin muutaki, ku kokemusta.

Ekal radal oli heti tiukka paikka, ku kahen hypyn jälkeen käännyttii 180 astetta. Tokalt hypyltä oli edessä olevalle A:lle useempi metri ja vain vaivoin sain Xenan pysymään sieltä pois. Oli siis senteistä kii, ettei sen käpälät koskenu siähen. Liian aikasin(4) oli edessä puami. Xena ei viälä ollu ehtiny rauhottua ja mää takaan ja vannon, et varmaan tein ite just niinku treeneissä mut silti kontaktista ei ollu tietookaan. Suoraan puomilta oli hyppy ilkeesti vinossa, mikä oli puolittainen takaakierto. En malttanu saattaa Xenaa loppun asti ja siitä kielto. Peli oli jo menetetty, mut jatkoin silti urhoollisesti. Putki ja muutama hyppy meni taas ok, mut sitte tultiin keinulle. Juman- kauta juu nääs päivää mää en tajua mitä toi eläin siin nykyään hölmöilee. Mää oon katellu mein suoritusta videolta over and over again, enkä keksi mikä mättää. Ku ite mää teen sen ihan sillai ku aina ennenkin. Mut nykyään aina kialto ja tokal kerral ok?
Kisasuoritus sai pisteen i:n päälle ku viälä A:ltakin 5. Eli joka ainoo kontakti päin persettä. Ihmeekseni jouduin kumminki toteamaan, et 20p toi silti 2.sijan. Tais olla sekin jonkimmoinen henk.koht. ennätys. Sitä ihmetteli kyl tuamarikin palkintojen jaossa.

Toka kisa anto hyvän mahdollisuuden yhteislähtöön ja neljä ekaa estettä vedettiin nollan tahtiin. Sit tultiin taas keinulle ja sama saakelin kialto-sähläys. Alko ärsyttää sen verra rajusti, etten viittiny tai muistanu korjata sarjaa kiallon jälkee ja jätettiin sitte siihe. Joskus toi keskeyttämine on jälkeenpäi hävettäny, mut ny mää tein sen iha koulutusmiälessä. Turhautuminen hipoi jo muutenki täydellisyyttä, ni mix enää kiusata itteensä enempää. Maalialue oli hallin kulmas, mistä pääsi suoraan pihalle. Ulos pääsin ja kulman taakse, mut sitte nousi tunteet suuhun asti ja lausuin " hämähäkin" ääneen. Kovaan ääneen. Sitte vasta tajusin kattoo ympärille ja onnex ei näkyny ketään lähistöllä. Sitä en sitte tiädä, kuuluko sisälle. Vaix ei kai siin mitään pahaa oo, jos huutaa tarantellaa, häh?

Kotimatkalla mää en paljoo puhunu. Sisällä kyl myllersi ja jossain vaihees, olisko ollu Säkylässä sokeritehtaan paska-altaitten kohdalla mää päätin, et nyt saa nolla-touhut unohtua kokonaan. Täst lähin mää lähen vaan suorittamaan radan. Eli en lähe tekee nollaa, vaan lähen pitää hauskaa oman hopeanuoleni Xenan kans. Ja sitte maalissa katotaan mitä tuli tehtyy ja ollaan iloisia.
Eli vaix taas kynnetään hyvin syvällä, ni täältä noustaan niiku ennenkin. Ja jos se musta roikkuu, ni tätä proosaa on tarjolla viälä pitkään.
Palataan asiaa :-)