Xena Att:llä 25.4.2011

Voi VINDE!!!

On sitte semmonen olo, ettei taas tiädä oliko agility kivaa vai ei. Vapaa-päivänä herää ennen kuutta ja ajaa 100km silmät ristissä kisoihin vaan todetakseen kolmen startin jälkeen, et paska reissu mut tulipaha taas tehtyy. Se hyvä draivi tuntuu vaan jotenki taas kadonneen. Ja mulle on aina nää aamukisat ollu ihan perstä, et ei siin valossa voinu kauheesti edes odottaa. En ota kantaa oliko hyvä vai ei, et yli-tuomarina toiminu Luomala ei tuomaroinu kakkosia vaan varalla ollu Marjo Heino. Mut sen sanon, et hään radoilla meil tulee aina outoi virheitä. Silti Marjon radat on tavallaan ihan kivoja, ku ne on niin erilaisii, mitä muilla E-Suomen tuamareilla. Tulee vähä vaihtelua.

Niiku just nää radan alut on aika erikoisia. Ekassa oli seinän viäressä radan pituus-suuntaan nähden poikittain kaks hyppyy. Eka sisään ja toinen ulos. Siitä mentiin puomille, minkä alla oli keskellä putki. Startti muuttu yllättäin kaaoksexi, ku Xena alko riuhtoo just ku mää olin saamas pannan irti. No remmi kiärty sen rungon ympäri ja ku sitä siin selvitin, polte pään sisäl kävi jo siätämättömäksi. Ja ku puami tuli jo kolmantena, ni en kerinny pääsee tilanteen päälle. Nyt on sit taas tullu tota keinu-hölmöilyykin. Ja siit en kyl ota ite syytä. Toiset perättäiset kisat, ku ekal vedolla Xena hyppää pois ennen pualta välii ja kiallon jälkeen tekee taas oikein. Ja seuraavas startissa suarittaa keinun täydellisesti. Se on hei aito pyreneesi, eller huur? No kumminkin kympillä tultiin maaliin ja vajaa 7s miinusta ja 5. sija.

Taas tartti jotenki toipuu järkytyksestä, eli lenkille miettii syntyjä syviä. Siin lähellä on hyvä reitti, mikä kulkee Tsaun hallin ohitte a siällä poikettiin tekemäs puomia sillai kun se kuuluu tehä. Vanha viisaushan kuuluu, et kyl se treeneissä osaa ;-D
Toka veto oli alultaan viälä oudompi edeltäjäänsä. Ne kaks ekaa hyppyy oli tuotu vähä keskemmälle ja nyt ykkönen mentiin ulos ja kakkonen sisäänpäin. Ja sinne olis tuomarin mukaan tarvinnu mennä ajoissa odottelee, et kisat kulkee joutusasti. Millä helvetillä kuuman koiran viät lähtöpaikalle odottamaan, jos se paikka on melkein keskellä kenttää??????
Nyt tartti turvautua vanhaan luotettavaan " koira kainalossa" metodiin. Ja se toimi pirun hyvin. Mää en jääny yhtään jälkeen, kun heti tehtiin uukkari. Kolmos-hypyn jälkeen puominalus putkeen, käännös vasempaan pituus ja putki. Mää tiäsin, et ku Xena siältä putkesta tulee, ni se tulee siältä helvetin lujaa. Mää sitä yritin ennen ylösmenoo himmata, mut en vaan onnistunu tarpeex ja alastulo jäi 10cm vajaaxi. Tää oli siis videotarkistuksen tulos. Tuomari oli viälä enemmän myähässä ku mää, mut varmaan Xenan liikkeistä päätteli, ettei kontaktii ollu. Xena oli kyl hianosti kuulolla ja keinukin suaritettiin täl kertaa upeesti. Olis se ollu hianoo ottaa tosta nolla-voitto, ku aikakin oli yli 10s miinuksella. Ja taas 5. sija.

Päivän viimisessä rupes jo näkymään toi aikanen aamu, sekä mun et Xenanki menossa. Ohjaus ei enää ollu niin tarkkaa ja virhettenki valossa tää oli mein paskin rata. Alku oli ny vähä perinteisempi. Hyppy, rengas ja tiukka käännös putkeen. Takakiertoiselta hypyltä Aa:lle. Ja siitä pamahti eka 5. Kamera oli sijottunu sillai, ettei kontakti pintaa näkyny mut sen paikan kyl olisin halunnu nähä uudestaan ja olin jo radalla vähä hölmistyny ku känny nousi. Putken jälkeen tultiin A toiseen suuntaan. Xenan lentorata oli lähes identtinen ja ainaki 15cm kontaktilla. Sitte oli kolme hyppyy puoli-ympyrän muodossa. Toisen jälkeen mää oli tekemäs valssia ja ohimennen Xenan korva hipas mun kättä, ni kehtas tuomita kosketuksexi senkin. Puomilta piti taas kääntyy tiukasti vasempaan ja mää kun nykyään haluun välttää hylkyjä, ni rupesin varmistamaan sitä käännöstä ja kontakti jäi sen takia pualitiehen. Reilu 6s miinusta sija 7.

Taisin summata tään päivän ajatukset jo heti alussa, eikä ne oo täs naputelles mihinkää muuttunu. Best goes and shit flows =DDD. No ei, kunnon satakuntalaiseen tyyliin täytyy kumminki vähä omaa kehua ja syyttää olosuhteita. Eli oltiin me pirun hyviä, mut meil oli vaan huano tuuri ;-) Palataan asiaan jo vajaan viikon päästä.


Xena kiteyttää asian: Blääääh!!!!

Xena Wecalla 2.4.2011

Kukkuu!!!

On se kuulkaa ystävät hyvät niin, et aina kun putoo korkeelta niin satavarmasti sattuu. Täs onkin lähi-aikoina ollu vähä liian aurinkoisia kisa-kelejä. Parilta viimiseltä Liedon reissulta Luvat ja nyt viälä mun elämäni ensmäinen Timanttiset Ranking sijotus. Et oli kai vaan ajan kysymys koska ropisee.
Wecan kaarihalliin matkattiin täynnä toivoa, tulta ja tappuraa. Ohjelmassa oli pelkkiä kakkosten kisoja ja tuomarina Heidi Viitaniemi. Kolme mahdollisuutta nousta kolmosiin ja yhtä monta pysyä viälä kakkosissa. Tyydyin sitte siihen jälkimmäiseen.
Tänään jokainen rata oli toinen toistaan vaikeempia. Hankalat alut varastavalle koiralle ja pirullisia hyppykulmia.

Viime reissun jäljiltä Xenan kisapantaa ei oo näkyny ja sil oli taas uus panta, mikä sekin aiheutti mulle ongelmia. Kun ei meinannu lukitus löytyy karvojen seasta. No irtoshan se viimein ja samal irrottin mekin lähtöpaikalta. Tokal hypyllä oli jo kiire, mut onnex seuraava hyppy vaati valssauksen ja pääsin taas tilanteen herraksi. Nollantappaja puomi oli vuorossa ja nyt mää jo muistan ite rauhottua alastulossa ja Xena teki upean juoksukontaktin. Sen verta uus asia toi onnistunu puomi viälä on, et seuraavalle esteelle yleensä tulee kiire, kun mää vissiin jään vähä ihastelee sitä alastuloa enkä muista et pitäis jatkaa eteenpäin. Parin hypyn päässä oli todella ilkee putki-ansa. Xena näki putken väärän pään jo ilmassa ollessa ja vaix mää käännyin ajoissa, ni en ehtiny tekeen mitään ennen ku Xena oli jo kadonnu sinne putkeen. Vuoden eka hylky oli tosiasia.
Jälkeenpäin mää ajattelin, et mun ei olis tarvinnu olla ku 50centtii edenpänä ni olisin varmaan pystyny estämään hylyn. Se on joskus pirun pienestä kii.
Täytyy tähänväliin antaa vilpittömän suuret onnittelut seurafrendille Pasille, joka teki jo ekassa kisassa sen mihi mää en pystyny koko saakelin päivänä, eli nollatulos ja siirto kolmosiin.

Tokal radal oli putkiansa heti alussa. Nopeilla jaloilla mää sain vietyy Xenan oikeeseen päähän. Seuraavalle hypylle mennes mää jäin puoleenmatkaan oottelee Xenaa, et se ehtii putkesta mukaan. Olin vissiin ite vähä poikittain menosuuntaan nähde ja sen takii ilmeisesti Xena meinas lähtee kiertää hyppyä. Mää oli taas hiuka yli-latautunu ja ku jotain oikeen kovasti haluaa, eikä onnistu ni taas tulee tunteet peliin. Häpeällisesti pääsi tos kohtaa ärräpää ja oli kuulemma kuulunu yleisön joukkoon asti. Virheen jälkeen menee ain hetki et pääsee taas rytmiin ja se varmaan aiheutti sähläystä pujottelussa. Otin kaks kertaa uusiks, mikä tiätysti söi aikaa. Yks kielto viälä onnistuttiin hankkimaan muurilta. Olin ite vähä jäljessä ja vaikee lähestymiskulma, ni ei siin muuta tarvittu. 15 tikkiä ja hädintuskin nolla-ajalla toi sijan 5.
Täs kohtaa alko nyppimään jo tosi rankasti. Lähettiin sitte vähä lenkille rauhottuu, ku oli semmonen olo et olis tarvinnu alkaa hajottaa paikkoja.

Viiminenkää rata ei tuonu yhtään helpotusta. Kaks hyppyy eteen ja niitten takana puomi, mihin ei kumminkaan menty vaan käännyttiin tiukasti vasempaan. Ilman puolenvaihtoa kolmos-hypyn jälkeen olis varmaan taas tullu hylky, kun seuraavan hypyn vieressä oli taas putki. Suu ei ollu näkyvissä, mut se ei oo Xenaa ennenkää haitannu. En lähteny siinä kauheesti varmisteleen, vaan otin kovalla äänenkäytöllä Xenan oikeeseen suuntaan keinulle. Xena jo tuli kontaktille, mut hyppäs pois. Sillon en viälä tajunnu mitä tapahtu. Mää luulin, et sen tulokulma oli liian jyrkkä. Mut myöhemmin selvis, et pari metrii ennen keinua, mul oli itellä suunta vähä perseellään ja vaix mää olin oikeessa paikassa sillon ku Xena tuli keinulle, ni se alko vissiin ite epäileen et olix tää oikein. Joskus se on todella pirun pienestä kiinni nää hommat. Päivä oli menny tähän asti sen verran päin persettä, et nyt oli jo kunnia kyseessä ja ohjasin tiukasti täysillä loppuun asti. Toistamiseenkin käytiin puomin lähellä, mut sain Xenan pidettyy hanskassa ja sitte ku puomin vuoro oikeesti tuli, ni kontakti napsahti taas kohilleen. Kisassa ei tullu kun kaks tulosta ja silti jäätiin toiseksi.

Päivän ainoo hyvä asia ja itteasiassa todella iso asia oli yhdeksän onnistunutta kontaktia, et onhan sekin jotain. Joskus muinoin mää olin hyvin onnellinen jos kolmesta kisasta edes yks oli palkintosijan arvonen. Mut nyt ei enää lämmitä yhtään kolmen joukossa oleminen, jos ei nollaa tule. Mut mikä ei tapa, se vahvistaa ja kyl tääl viäläkin henki pihisee. Ja vaix toi vikan kisan keinu episodi syä miästä rotan lailla, ni silti homma jatkuu.
We will never surrender!!!