Nimenomaan. Rauma on meille melkein ku koti-kisat. Vaiks mää oon aina kannattanu Ässiä, nii agility on kivaa Raumallakin. Molempina päivinä olis ollut kolme kisaa kolmosille, mut olin kaukaa viisas ja otin kumpanakin vaan kaks. Eka syy siihen oli et Xenan pää ei tahdo kestää kolmee starttii päivässä. Tosin joskus kakskin voi olla liikaa ;-) Ja toinen syy oli mun selkä. Talvitreeneissä murtunut häntäluu on välillä sitä mieltä et olis parempi olla ihan hissukseen. Mun agi-sydän on taas sitä mieltä et kokonaan ei voi olla paikoillaan.
Lauantaina ekan kisan virallinen tuomari oli Saviojan Anne, mut harjottelijana toimi hyvä tuttu Vaasasta Teilerin Timo. Rata oli ihan ok. Oikeestaan se oli oikeinkin kiva. Pari ilkeetä ansaa oli mihin monet sortuikin. Me ei sorruttu mihinkään mitä etukäteen ajattelin et olis pahoja paikkoja. Meille kohtalon koura sivalsi radan alkupuolella. A:n jälkeen oli hyppyeste poikittain A:han nähden ja sen verran sivussa vasemmalla et se oli takaa kiertoinen. Mää jäin hiukan varmistamaan kontaktia ja Xena sen jälkeen liikahti ennen mua ja pääsi sen verran eteen etten enää ehtiny tekee mitään ku se jo hyppäs vika suuntaan.
Loppuun vedettiin tietenkin ja niinkun aina, sata lasissa. Anne S. tarkkaili kisaa toimitsijateltan nurkalla. Sanoi ohimennen et siinä oli päivän viihdyttävin suoritus. Ja ettei aina tarvii mennä niin viivasuoraan etc. Pitääpi sanoo et tuli kyl hyvä olo taas tosta kommentista. Niinkun joku saattaa muistaa Xenan ekan nollaradan aikoinaan Vaasassa. Sillon Anne sanoi palkintojen jaossa et me ollaan tuomarin painajainen :) Sillon en ollu ihan varma, oliko se kohteliaisuus, vai jotai ihan muuta.
Päivän vika veto oli Asko Jokisen hyppäri. Sen alku oli mein starttityylille sopiva, eikä tullu millään tapaa kiire. Paha ansa oli silti heti alussa kun neljännen hypyn jälkeen kakkoshyppy oli ihan liian lähellä kun sen ohi piti viedä kepeille. Se onnistui meilt ihan mallikkaasti kyllä. Keppien jälkeen oli muuri samaan suuntaan mut vähän eri linjassa. Sillai et kun ite olit keppien oikeella puolella niin kulmasta tuli ihan perkeleen paha ja muurin jälkeisen putken väärä pää avautiu koiralle. Mää olin suunnitellu tekeväni valssin muurin ja putken välis, mut jostain syystä se kisatilanteessa muuttuikin vartalo-ohjaukseen ja vikaan meni.
Et se oli sellanen mustan-agin lauantai :-D Ai joo. Se täytyy mainita et tänä vuonna mul oli ekaa kertaa teeman mukainen kisa-asu. Ria kutoi mulle mustasta langasta hienon reikäpaidan. Ja selkäpuolella oli vielä pääkallo-kuvio. Se oli kyl hieno, mut ihan saakelin kuuma. Et tuskin se tulee syrjäyttämään Ranskan maajoukkue paitaa.
Sunnuntaina lähettiin Xenan kaa ihan kahestaan kisapaikalle. Ei huolittu mukaan Riaa eikä Annaa ;-) Voi olla et mun keskittyminen oli vähä parempaa kun tulosta alko taas tulemaan.
Eka veto oli Saviojan hyppäri. Siin ei kauheesti ollu mitään mikä olis meille tuottanu ongelmia. Ainoo oli yhden putken jälkeen ku Xena ampu sietä ulos ihan infernaalisella nopeudella ja meinas vetää sen takia väärälle hypylle ku mää olin sen takana viemässä sitä jo seuraavalle. Tost kuvauksesta ei muuten taas ota pirukaan selvää. Muuten olisin laittanu sen jo nettiin mut Se oli kuvattu Lenan padillä eikä ne oo vielä siirtäny sitä mun tikulle :-D No se oli kumminkin virheetön rata. Harmillisesti pari liian pitkää kaarrosta ja se harhautuminen väärälle esteelle vei vähä liikaa aikaa ja tulos oli sitte 0.62. Pahoittelut fb-kavereille kun hehkutin sillon nollaa :( Sijotus kumminkin oli 16/33
Vika kisa oli taas Jokisen rata. Tai no tais olla suurimmaks osaksi Saviojan, kun mineillä oli esteet ihan samoilla paikoilla. Asko tais siirtää kolme numeroa eri puolille hyppy-estettä. Kaikki medi-ohjaajat oli varmaan opetellu radan niinkun minit sen meni. Mut onneks muutokset oli niin pieniä et ei ne kauheesti vaikuttanu ohjaukseen. Mää en enää kirveelläkään muista millai se rata meni, mut sen muistan et se tuntu perkeleen kivalta suorittaa, vaix ei missään nimessä ollu helppo. Pääsin mää tekee siinä pari kertaa sellasen hienon ohjauksen. Mut ku mää oon maalta ni mää en tiedä mikä sen nimi on. Hyppy oli pitkittäin ja mää olin ite vastakkaisella puolella ja kädellä niistin koiran toiselta puolelta ja sit ku mää käännyin uuteen menosuuntaan nii olin ite koiran ja esteen välissä. Jos joku viisas osaa sanoo ton perusteella mitä mää siinä tein, nii sil vu plait. On hyvä ja kommentoi vaan. Rata eteni mallikkaasti keinulle asti. Ja sit Xenalle tuli taas sama juttu ku monta kertaa ennenkin. Eli jos keinu on kauheen herkkä, nii se ei malta oottaa loppuun asti ja ponkasee eteenpäin jo ennen ku se ehtii maahan. Se oli sen radan ainoo kupru mein kohdalla ja aikakin oli ihan hyvä -2.76, 3.97m/s etenemällä ja sijotus 14/30.
Joo sellaset pitsit tänä vuonna. Lauantaina taisin sortuu yli-yrittämiseen ja sen takia perseelleen meni. Sit taas sunnuntaina mää otin "Tami-asenteen" - Keep it simple. Mää unohdin vähäks aikaa kaikki hienot ohjausliikkeet mitä mää oon suuressa maailmassa oppinu ja menin ihan "old-school" opein. Ja tulosta tuli taas.
Toi sunnuntai oli muutenkin toivoa antava, vaikkakin tarkemmin ajateltuna myös hermoja raastava. Tuplanolla jäi lentokeinun ja 0.6 sekunnin päähän. Mut todisti myös sen et Xenalla on vielä mahkuja.
Kuulemisiin pikemmin kuin arvaattekaan...
Loppukevennys. Xena kirmaamassa Hollannissa. Piha kuuluu Yvonne Klemetsille Roderik Felmanille. Yvonne on ollu pari kertaa mm-kisoissa edustamassa Hollantia. Et sellasii kavereita meillä on maailmalla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti