Hallelujaa!!!
Taas yks kisa-viikonloppu takana, taas herätty epäinhimilliseen aikaan ja taas jouduttu karvaasti pettymään. Tsaun kisoissa oltiiin ja oli sitte jo kolmannet perättäiset kisat siellä. Eli reitti on jo tullu aika tutuksi ja tasan tarkkaan tiätää, paljon menee matkaan aikaa.
Tämän päivän epistola on mulle aika vaikee paikka ja ihan tarkotuksella lykkäsin textin kirjotusta, et ehdin rauhassa sulattelee tapahtumia. Vaix kaikki varmaan jo tiätääkin mitä siällä tapahtu, mut kaydään se ny kumminkin viälä yksityiskohtasemmin läpi.
Kakkosia tuomaroi Johanna Wütrich. Ei kovin usein oo osunu mein reitille. Joskus villissä nuoruudessa oli tuomarina ykkösissä ja muistan joskus olleeni Akvan kaa hänen kolmosten radalla. Mut kakkos-luokka oli hänen kohdallaan täys arvotus.
Hyvältä silti vaikutti, ku mää ekan radan näin. Hyppykulmat näytti paikotellen aika hankalilta, niihä ne kakkosissa nykyään tapaa olla. Kerrotaan ny tähä väliin päivän eka hyvä juttu. Mää talutin Xenan remmissä lähtöpaikalle, otin pannan kaulasta ja käskin sen istuu ja odottaa. Ny varmaan aattelette, et mihin suuntaan se lähti? Ei lähteny mihinkään. Se istu ku tatti paskassa ja odotti.
Kaks ekaa hyppyy oli suurinpiirtein samassa linjassa. Kolmantena kepit hiukan vasemmalle. mut aattelin kumminkin ite ohjata vasenta laitaa ja ennen pujoa valssin kautta viedä kepeille. Ja samal mää sain varmistettuu, ettei Xena mee A:lle, mikä oli siin keppien viäressä. Rengas ja loivaan U-putkeen. Siältä käännyttiin taas sinne päähän mistä lähettiin. Menin ottaan Xenan vastaan seuraavan hypyn eteen. Kaikki tuntu sujuvan hyvin, mut täs kohtaa mun liikkeelle lähtö vähä tökki ja ku Xenal oli jo täys vauhti päällä nii jäin kai mää jälkeen. Seuraava hyppy oli aika lähellä ja piti kääntyy loivasti oikeelle. Ja kun ilmassa ei koirakaan pysty suuntaa muuttamaan, nii ajauduttiin liian lähelle hyppylinjaa, mut kumminkin pois linjalta ( ei varmaan voi enempää epäselvästi sanoa). Siitä sitte A:lle tuomarin lapa pystyssä kiellon merkkinä. Onnex hää ei varmaan lukenu mun huulilta, mitä mää itekseni lausuin. Ei olis sopinu kenenkään korville. Mut onnistuin kumminkin olemään miäs ja keräsin itteni. A:n kontaktit hienot, loiva vasen pituus ja putki. Siältä pituuden editse seuraavaan hyppyyn, mihin ei kauheen aikasin kannattanu mennä odottelee, ku sen jälkeen tarvi kääntyy aika tiukasti vasempaan keinulle ja suoraan edessä oli puomi. Keinulta hyppy eteen ja vasempaan puoliympyrä ja seuraava hyppy ja niitten välistä suoraan hyppy ja muuri. Oikeelle täyskäännös, hyppy ja puomi. Ja nyt hyvät kansalaiset se tapahtu. Ensmäistä kertaa kisoissa mun ite keksimä alastulo-metodi toimi. Hyvänolon tunne oli melkonen, mut pystyin kumminkn ohjaamaan viimiset hypyt tiukasti ja välttämään putkiansan. Aika oli ihan ylivartanen, mut vitosen rasitteella jouduttiin tyytymään kakkos-sijaan. Jos vitonen olis tullu puomilta, ni en ehkä olis näyttäny niin norsun skärbältä. Mut ny otti päähän aika rajusti.
Kiukkulenkin jälkee mää sain aika hyvin unohdettuu menneet ja pystyin taas keskittyy tulevaan. Tokalla radalla ei esteet ollu kauheesti siirtyny. Mentiin vaan eri suuntaan ja vähä eri järjestyksessä. Lähdös mul oli taas pannan kans ongelmii. Xena ottaa lämpöö jos panta ei heti aukee. Se meinas karata, mut jämäkällä käskyllä jäi kumminki istuun ekan hypyn taa.
Kaks ekaa hyppyy oli suoraan eteen ja sen jälkee täyskäännös ja putkeen. Siältä hyppy eteen ja tiukasti vasempaan kepeille. Hypyltä oli suora linja A:lle ja Xena tuli putkesta niin kauheel vauhdilla, et koukkas vaarallisen läheltä A:ta. Kepeiltä mentiin renkaan läpi putkeen, mikä oli ny vedetty suaraksi ja sen takii tosi tiukas kulmassa. Mut ei ongelmaa. Ja nyt mul oli itelläki vauhtii siin kohdassa, misä eka kiarroksella tuli se kialto. Keinu, hyppy eteen ja täyskäännös puomille. Alastulossa oli sitte täydellinen juoksu-kontakti. Ai että, mää nautin radalla olemisesta. Sitte oli kolme hyppyy puoli-ympyrän muodossa ja siitä A:lle. Alastulon jälkee oli vähä vaikeeta kääntää Xena 90astetta oikeelle viimisille hypyille, ku olin ite jääny A:n vasemmalle puolelle. Alunperin oli kyl aatellu olevani oikeella, mut ain ei mee ihan kässärin mukaan :)
Maalissa aika oli -8,8s ja ykköseksi. Kuuluttajakin vahvisti nollatuloksen. En oo varmaan yhtään nolla-rataa pahemmin tuuletellu, mut nyt pääs ilmoille riemukas karjaisu. Mää olin aika täpinöis ja lähdin ulos vähä rauhottuu. Sit ku mää tulin takas halliin, oli tulostaulu päivitetty. Mein kohdalla ei ollu Sertiä. Viiminen koirakko oli menny 0,7s lujempaa. Osallistujia oli vaan 5. Ekas kisas tapahtu yks luokkanousu. Ilman sitä, olis jaettu kaks luvaa. Tuli semmonen olo et olis vaan halunnu hypätä koskeen, tai tehdä jotain muuta paskamaista itelle. Että voi maailma olla tyly. Ei tällasta kuuluis tapahtuu edes mulle. Se oli kumminkin eka nolla puoleen vuoteen. Samalla haihtu myäs Xenan mahdollisuus osallistuu piirin mestaruuteen, ku ne on jo ens sunnuntaina. Ei paljo naurattanu, ku kävin palkinnon hakees.
Illalla tuli sitte nautiskeltuu erilaisia liemiä ja hukuttauduin paljuun. Se on kyl sellanen paikka, et viimeistään siällä muu maailma unohtuu ja rupee näyttämään valosammalta. Mitä sitä enää märehtimään. Tää on vaan urheilua, joskus voittaa joskus ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti